Siirry sisältöön

onttous

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

onttous (40)[1]

  1. se, että on ontto

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈont̪ːous/ tai /ˈont̪ːou̯s/
  • tavutus: ont‧to‧us / ont‧tous

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi onttous onttoudet
genetiivi onttouden onttouksien
partitiivi onttoutta onttouksia
akkusatiivi onttous;
onttouden
onttoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi onttoudessa onttouksissa
elatiivi onttoudesta onttouksista
illatiivi onttouteen onttouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi onttoudella onttouksilla
ablatiivi onttoudelta onttouksilta
allatiivi onttoudelle onttouksille
muut sijamuodot
essiivi onttoutena onttouksina
translatiivi onttoudeksi onttouksiksi
abessiivi onttoudetta onttouksitta
instruktiivi onttouksin
komitatiivi onttouksine-
omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo onttoude-
vahva vartalo onttoute-
konsonantti-
vartalo
onttout-

Etymologia

[muokkaa]

sanan ontto vartalosta ontto- ja suffiksista -us

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • onttous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40