onginta
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈoŋːint̪ɑ/
- tavutus: on‧gin‧ta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | onginta | onginnat |
| genetiivi | onginnan | ongintojen (ongintain) |
| partitiivi | ongintaa | ongintoja |
| akkusatiivi | onginta; onginnan |
onginnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | onginnassa | onginnoissa |
| elatiivi | onginnasta | onginnoista |
| illatiivi | ongintaan | ongintoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | onginnalla | onginnoilla |
| ablatiivi | onginnalta | onginnoilta |
| allatiivi | onginnalle | onginnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ongintana | ongintoina |
| translatiivi | onginnaksi | onginnoiksi |
| abessiivi | onginnatta | onginnoitta |
| instruktiivi | – | onginnoin |
| komitatiivi | – | ongintoine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | onginna- | |
| vahva vartalo | onginta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |