Siirry sisältöön

olema

Wikisanakirjasta

Viro

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

olema (epäsäännöllinen: inf olla, yks 3. on)

  1. olla
    olemas olema – olla olemassa
    Olulisim on olla olemas. – Olennaisinta / Tärkeintä on olla olemassa.
    Ei ole head ilma halvata. – Ei ole hyvää ilmaan huonoa
    Tänaval oli palju rahvast. – Kadulla oli paljon kansaa.
    Praegu on talv. – Nyt on talvi.
    Mehel on uus ülikond. – Miehellä on uusi puku.
  2. verbien liittomuotojen apuverbinä olla
    on elanud, oli elanud – on elänyt, oli elänyt

Taivutus

[muokkaa]
  • katso myös: Eesti keele käsiraamat / Muuttüübid / M 171 tulema-tüüp [1]
Taivutusmuotoja
ma-infinitiivi olema
da-infinitiivi olla
preesensin yksikön 1. persoona (ma) olen
preesensin yksikön 3. persoona (ta) on
preesensin monikon 3. persoona (nad) on
imperfektin yksikön 1. persoona (ma) olin
imperfektin yksikön 3. persoona (nad) olid
imperatiivin preesensin yksikön 3. persoona (nad) olgu
nud-partisiippi olnud
preesensin passiivi ollakse
tud-partisiippi oldud

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdysverbit
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • olema Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • Eesti keele põhisõnavara: PSV / olema