näkö

Suomi

Substantiivi

näkö (1-D)

1. näköaisti

   Näköä pidetään yleisesti ihmisen aisteista tärkeimpänä.

2. ulkonäkö, ulkomuoto

   Olipa kaverilla kokoa ja näköä!

   Tunnen hänet vain näöltä.

   Mä en tykänny sen näöstä. (slangia, harv.)

   näön vuoksi

3. (arkikieltä) kasvot, naama

   päin näköä

Ääntäminen

• IPA: /ˈnækø/
• tavutus: nä‧kö

Käännökset

1. näköaisti

unkari: látás

2. ulkonäkö, ulkomuoto

unkari: megjelenés, külső

Liittyvät sanat

• likinäköinen
• lyhytnäköinen
• nähdä
• näkymä

Johdokset

• adjektiivit: näköinen

Yhdyssanat

hämäränäkö, ikänäkö, kaksinnäkö, kaukonäkö, konenäkö, lähinäkö, näköaisti, näköaistimus, näköala, näköelin, näköeste, näköetäisyys, näköharha, näköhavainto, näköhermo, näköhäiriö, näkökanta, näkökenttä, näkökeskus, näkökohta, näkökulma, näkökyky, näkömuisti, näköpiiri, näköpuhelin, näköradio, näkötorni, näkövamma, näkövaurio, näkövinkkeli, näköyhteys, näönmenetys, näöntarkastus, stereonäkö, sukunäkö, syvyysnäkö, ulkonäkö, unennäkö, vaivannäkö, värinäkö, yönäkö

Idiomit

• saada päin näköä
  1. (arkikieltä) saada turpaansa

     Kaveri sai nyrkistä päin näköä.

• näön vuoksi
  1. tarkoituksena tehdä vaikutus, mutta ilman muita tuloksia

Aiheesta muualla

• näkö Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 781, 3695 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa