molli
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]molli (5)
- eräitä musiikillisia diatonisia asteikkoja, joiden seitsemän sävelen välit ovat kokosävelaskelina perussävelestä alkaen seuraavat: 1-½-1-1-½-1-1, esim. C-D-E♭-F-G-A♭-B♭
- a-molli, fis-molli, mollisointu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmolːi/
- tavutus: mol‧li
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | molli | mollit |
| genetiivi | mollin | mollien (mollein) |
| partitiivi | mollia | molleja |
| akkusatiivi | molli; mollin |
mollit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mollissa | molleissa |
| elatiivi | mollista | molleista |
| illatiivi | molliin | molleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mollilla | molleilla |
| ablatiivi | mollilta | molleilta |
| allatiivi | mollille | molleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mollina | molleina |
| translatiivi | molliksi | molleiksi |
| abessiivi | mollitta | molleitta |
| instruktiivi | – | mollein |
| komitatiivi | – | molleine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | molli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Latinan mollus ’pehmeä’. Molle oli yksi kolmesta keskiaikaisesta heksakordista, jotka olivat ”luonnollinen”, ”kova” (durum) ja ”pehmeä”.[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]ais-molli, a-molli, as-molli, b-molli, cis-molli, c-molli, dis-molli, d-molli, e-molli, es-molli, fis-molli, f-molli, gis-molli, g-molli, h-molli, molliasteikko, mollisointu, mollivoittoinen
Vieruskäsitteet
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- molli Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]molli (5)
- eräät hammaskarppien heimon Poecilia-suvun kalat, jotka ovat läheistä sukua miljoonakaloille
- mustamolli
Käännökset
[muokkaa]1. eräät Poecilia-suvun kalat
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Blood, Brian. music theory online : staffs, clefs & pitch notation. Luettu 10.11.2012