metsästäjä
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]metsästäjä (10)
- henkilö, joka työkseen tai harrastuksekseen metsästää
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmet̪sæsˌt̪æjæ/
- tavutus: met‧säs‧tä‧jä
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | metsästäjä | metsästäjät |
genetiivi | metsästäjän | metsästäjien (metsästäjäin) |
partitiivi | metsästäjää | metsästäjiä |
akkusatiivi | metsästäjä; metsästäjän |
metsästäjät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | metsästäjässä | metsästäjissä |
elatiivi | metsästäjästä | metsästäjistä |
illatiivi | metsästäjään | metsästäjiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | metsästäjällä | metsästäjillä |
ablatiivi | metsästäjältä | metsästäjiltä |
allatiivi | metsästäjälle | metsästäjille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | metsästäjänä | metsästäjinä |
translatiivi | metsästäjäksi | metsästäjiksi |
abessiivi | metsästäjättä | metsästäjittä |
instruktiivi | – | metsästäjin |
komitatiivi | – | metsästäjine- omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | metsästäjä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka työkseen tai harrastuksekseen metsästää
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hirvenmetsästäjä, kykyjenmetsästäjä, metsästäjäkansa, metsästäjänleike, metsästäjä-keräilijä, metsästäjänpihvi, metsästäjäntutkinto, pääkallonmetsästäjä, salametsästäjä, turkismetsästäjä
Aiheesta muualla
[muokkaa]- metsästäjä Kielitoimiston sanakirjassa