manus

Katso myös: Manus

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	manus	manūs
akkusatiivi	manum	manūs
genetiivi	manūs	manuum
datiivi	manuī	manibus
ablatiivi	manū	manibus

manus f. (4)

1. (anatomia) käsi

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: manuālis

Tästä johtuvat tytärkielten sanat

• esp. mano, it. mano, ransk. main, rom. mână

Ruotsi

Substantiivi

manus n. (5) (yks. määr. manuset [luo], mon. epämäär. manus, mon. määr. manusen [luo])

1. käsikirjoitus

Etymologia

• lyhentymä sanasta manuskript < keskiajan latinan manuscriptum

Aiheesta muualla

• manus Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Viro

Substantiivi

manus (gen manuse, part manust)

1. (tavallisesti monikossa) lisä, lisäke, lisuke
2. (ATK) (sähköpostin) liite

   arve manuses ‒ lasku liitteessä (liitteenä)