mantu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (vanhahtava, ylätyyliä) maankamara, maa; maa-alue
- kierrellä maita ja mantuja
- menetti maansa ja mantunsa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmɑnt̪u/
- tavutus: man‧tu
Huomautukset
[muokkaa]- käytetään nykyisin yleensä vain alkusoinnillisissa ilmauksissa sanan 'maa' yhteydessä
Etymologia
[muokkaa]Johdos samasta kantasanasta kuin esim. manner.[1]
Aiheesta muualla
[muokkaa]- mantu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.