maanitella

Suomi

Verbi

maanitella (67-C) (taivutus[luo])

houkutella, suostutella
Mummo maanitteli kissaansa alas puusta.

Ääntäminen

IPA: /ˈmɑːniˌt̪elːɑˣ/
tavutus: maa‧ni‧tel‧la

Etymologia

< venäjä^[1]

Käännökset

1. houkutella, suostutella

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

maaninen

Johdokset

substantiivit: maanitteleminen, maanittelu

Viitteet

↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.

[1] Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.

[1]