lujaa
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]luja
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta luja
Adverbi
[muokkaa]lujaa
- kovaäänisesti, kuuluvasti, kovaa
- Siellä huudettiin todella lujaa.
- voimakkaasti, lujasti, vahvasti, kovasti, kovaa
- Siellä lyötiin toisia todella lujaa.
- Pidä lujaa kiinni!
- nopeasti, kovaa
- Auto ajoi lujaa.
- Lujaa lentänyt pallo törmäsi seinään.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlujɑː/, ['lu.jɑ̝ː]
- tavutus: lu‧jaa
Etymologia
[muokkaa]Idiomit
[muokkaa]- mennä lujaa = onnistua, menestyä, sujua hyvin
Liittyvät sanat
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- lujaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 686 Substantiivista adverbiksi: selin, peräkanaa, sikana. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.