loihtia

Suomi

Verbi

loihtia (61-F) (taivutus[luo])

1. taikoa, saada aikaan tyhjästä
2. (kuvaannollisesti, varsinkin ruoanlaitosta)

   Saas nähdä mitä hyvää keittiön väki on meille tänään loihtinut!

Ääntäminen

• IPA: /ˈloi̯ht̪iɑˣ/
• tavutus: loih‧ti‧a

Liittyvät sanat

• loitsu

Johdokset

• substantiivit: loihtiminen

Aiheesta muualla

• loihtia Kielitoimiston sanakirjassa
• loihtia Suomen murteiden sanakirjassa
• loihtia Suomen etymologisessa sanakirjassa