lika
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- jollekin pinnalle kertynyt, usein tarttunut, vieras aine
- Ei irtonaista likaakaan aina ole helppo poistaa.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlikɑ/
- tavutus: li‧ka
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lika | liat |
genetiivi | lian | likojen (likain) |
partitiivi | likaa | likoja |
akkusatiivi | lika; lian |
liat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | liassa | lioissa |
elatiivi | liasta | lioista |
illatiivi | likaan | likoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lialla | lioilla |
ablatiivi | lialta | lioilta |
allatiivi | lialle | lioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | likana | likoina |
translatiivi | liaksi | lioiksi |
abessiivi | liatta | lioitta |
instruktiivi | – | lioin |
komitatiivi | – | likoine- omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | lia- | |
vahva vartalo | lika- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]likakaivo, likakerros, likapilkku, likapyykki, likasanko, likavesi, likaviemäri, likaämpäri
Aiheesta muualla
[muokkaa]- lika Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 937, 965, 3701, 3776 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Kroaatti
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]lȋka
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta lik
Ruotsi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]lika (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)
Adverbi
[muokkaa]lika (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)