lemma
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]lemma (9)
- apulause loogisessa päättelyssä
- (kielitiede) lekseemin kanoninen muoto
- (kielitiede) sanaston hakusanan perusmuoto [1]
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lemma | lemmat |
| genetiivi | lemman | lemmojen (lemmain) |
| partitiivi | lemmaa | lemmoja |
| akkusatiivi | lemma; lemman |
lemmat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lemmassa | lemmoissa |
| elatiivi | lemmasta | lemmoista |
| illatiivi | lemmaan | lemmoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lemmalla | lemmoilla |
| ablatiivi | lemmalta | lemmoilta |
| allatiivi | lemmalle | lemmoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lemmana | lemmoina |
| translatiivi | lemmaksi | lemmoiksi |
| abessiivi | lemmatta | lemmoitta |
| instruktiivi | – | lemmoin |
| komitatiivi | – | lemmoine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lemma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- lemma Tieteen termipankissa
Englanti
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]lemma (monikko lemmas)
Italia
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]lemma m. (monikko lemmi [luo])