Siirry sisältöön

laku

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]
Lakuja [1]

Substantiivi

[muokkaa]

laku (1)

  1. (arkikieltä) lakritsi
    Nyt tekisi mieli lakuja.
  2. (slangia, halventava) tummaihoinen, lakupekka
    Tuolla kadulla käveli taas yks laku!
  3. (slangia, armeijaslangia) parikaapeli
    vetää lakua = rakentaa parikaapeliyhteys
  4. (murteellinen) lippu

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈlɑku/
  • tavutus: la‧ku

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laku lakut
genetiivi lakun lakujen
partitiivi lakua lakuja
akkusatiivi laku;
lakun
lakut
sisäpaikallissijat
inessiivi lakussa lakuissa
elatiivi lakusta lakuista
illatiivi lakuun lakuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lakulla lakuilla
ablatiivi lakulta lakuilta
allatiivi lakulle lakuille
muut sijamuodot
essiivi lakuna lakuina
translatiivi lakuksi lakuiksi
abessiivi lakutta lakuitta
instruktiivi lakuin
komitatiivi lakuine-
omistusliite
vartalot
vokaalivartalo laku-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Anagrammit
[muokkaa]

alku, kalu

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • laku Kielitoimiston sanakirjassa

Baski

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

laku

  1. järvi

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]

Kroaatti

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

laku

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin epämääräinen datiivimuoto sanasta lak
  2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin epämääräinen lokatiivimuoto sanasta lak
  3. (taivutusmuoto) yksikön neutrin epämääräinen datiivimuoto sanasta lak
  4. (taivutusmuoto) yksikön neutrin epämääräinen lokatiivimuoto sanasta lak
  5. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta lak

Substantiivi

[muokkaa]

laku

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta lak
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta lak
  3. (taivutusmuoto) yksikön vokatiivimuoto sanasta lak