lakeija
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]lakeija (12)
- miespuolinen sisäpalvelija
- (halventava) herraansa mielistelevä, nöyristelevä palvelija
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlɑkei̯jɑ/
- tavutus: la‧kei‧ja
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lakeija | lakeijat |
genetiivi | lakeijan | lakeijoiden lakeijoitten (lakeijain) |
partitiivi | lakeijaa | lakeijoita |
akkusatiivi | lakeija; lakeijan |
lakeijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lakeijassa | lakeijoissa |
elatiivi | lakeijasta | lakeijoista |
illatiivi | lakeijaan | lakeijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lakeijalla | lakeijoilla |
ablatiivi | lakeijalta | lakeijoilta |
allatiivi | lakeijalle | lakeijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lakeijana | lakeijoina |
translatiivi | lakeijaksi | lakeijoiksi |
abessiivi | lakeijatta | lakeijoitta |
instruktiivi | – | lakeijoin |
komitatiivi | – | lakeijoine- omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lakeija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]< ruotsi < ranska[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- lakeija Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.