kyllästynyt
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]kyllästynyt (47) (komparatiivi kyllästyneempi, superlatiivi kyllästynein) (taivutus [luo])
- sellainen, joka on saanut tarpeekseen jostakin
- sellainen, joka on (syötetty) kurkkua myöten täyteen
- ikävystynyt
Liittyvät sanat
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kyllästynyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kyllästyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kyllästynyt | kyllästyneet |
| genetiivi | kyllästyneen | kyllästyneiden kyllästyneitten |
| partitiivi | kyllästynyttä | kyllästyneitä |
| akkusatiivi | kyllästynyt; kyllästyneen | kyllästyneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyllästyneessä | kyllästyneissä |
| elatiivi | kyllästyneestä | kyllästyneistä |
| illatiivi | kyllästyneeseen | kyllästyneisiin kyllästyneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyllästyneellä | kyllästyneillä |
| ablatiivi | kyllästyneeltä | kyllästyneiltä |
| allatiivi | kyllästyneelle | kyllästyneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kyllästyneenä | kyllästyneinä |
| translatiivi | kyllästyneeksi | kyllästyneiksi |
| abessiivi | kyllästyneettä | kyllästyneittä |
| instruktiivi | – | kyllästynein |
| komitatiivi | – | kyllästyneine |