kuvake
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (tietotekniikka) pieni ja pelkistetty kuva, joka symboloi tiedostoa tai toimintoa
- Tämän ohjelman kuvakkeena on paperiarkki ja mustekynä.
- Ohjelman voi käynnistää kuvaketta kahdesti näpäyttämällä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkuʋɑkeˣ/
- tavutus: ku‧va‧ke
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuvake | kuvakkeet |
| genetiivi | kuvakkeen | kuvakkeiden kuvakkeitten |
| partitiivi | kuvaketta | kuvakkeita |
| akkusatiivi | kuvake; kuvakkeen |
kuvakkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuvakkeessa | kuvakkeissa |
| elatiivi | kuvakkeesta | kuvakkeista |
| illatiivi | kuvakkeeseen | kuvakkeisiin kuvakkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuvakkeella | kuvakkeilla |
| ablatiivi | kuvakkeelta | kuvakkeilta |
| allatiivi | kuvakkeelle | kuvakkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuvakkeena | kuvakkeina |
| translatiivi | kuvakkeeksi | kuvakkeiksi |
| abessiivi | kuvakkeetta | kuvakkeitta |
| instruktiivi | – | kuvakkein |
| komitatiivi | – | kuvakkeine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuvakkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuvaket- | |