kuuluva
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]kuuluva
- sellainen, joka kuullaan, kuultavissa oleva
- asiallisesti johonkin liittyvä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkuːluʋɑ/
- tavutus: kuu‧lu‧va
Etymologia
[muokkaa]- 1. partisiippi verbistä kuulua
Käännökset
[muokkaa]2. johonkin tai jollekin kuuluva
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuuluva Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]kuuluva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kuulua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuuluva | kuuluvat |
| genetiivi | kuuluvan | kuuluvien (kuuluvain) |
| partitiivi | kuuluvaa | kuuluvia |
| akkusatiivi | kuuluva; kuuluvan | kuuluvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuuluvassa | kuuluvissa |
| elatiivi | kuuluvasta | kuuluvista |
| illatiivi | kuuluvaan | kuuluviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuuluvalla | kuuluvilla |
| ablatiivi | kuuluvalta | kuuluvilta |
| allatiivi | kuuluvalle | kuuluville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuuluvana | kuuluvina |
| translatiivi | kuuluvaksi | kuuluviksi |
| abessiivi | kuuluvatta | kuuluvitta |
| instruktiivi | – | kuuluvin |
| komitatiivi | – | kuuluvine |