Siirry sisältöön

kuohu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kuohu (1)

  1. vaahto
  2. (kuvaannollisesti) voimakas tunnetila, ryöppy
  3. (kuvaannollisesti) melske, kiihkeä muutoksen tila tai tavoittelu

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkuohu/
  • tavutus: kuo‧hu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuohu kuohut
genetiivi kuohun kuohujen
partitiivi kuohua kuohuja
akkusatiivi kuohu;
kuohun
kuohut
sisäpaikallissijat
inessiivi kuohussa kuohuissa
elatiivi kuohusta kuohuista
illatiivi kuohuun kuohuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuohulla kuohuilla
ablatiivi kuohulta kuohuilta
allatiivi kuohulle kuohuille
muut sijamuodot
essiivi kuohuna kuohuina
translatiivi kuohuksi kuohuiksi
abessiivi kuohutta kuohuitta
instruktiivi kuohuin
komitatiivi kuohuine-
omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuohu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kuohu Kielitoimiston sanakirjassa
  • kuohu Suomen etymologisessa sanakirjassa

Verbi

[muokkaa]

kuohu

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kuohua
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kuohua
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kuohua