kotsa

Suomi

Substantiivi

kotsa

(puhekieltä) hattu, päähine
Kato, mikä kotsa tolla muijalla on päässä!

komea kotsa

Ääntäminen

IPA: /ˈkot̪sɑ/
tavutus: kot‧sa

Etymologia

Kotsa oli venäläissyntyinen helsinkiläinen hatuntekijä, jonka valmistamissa hatuissa oli tietysti hatun pohjassa valmistajan nimi ’Kotsa’, josta synonyymi hyvälle hatulle. Vrt. ’Stetson’, josta on tullut synonyymi ’länkkärihatulle’.

Aiheesta muualla

kotsa Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

kotsa

(vanha, harvinainen) Vanhastaan matkustusvaunu tai -kärry, nykyään auto, elää sinnittelee joissain harvoissa yhteyksissä.
Vanha romukotsa.

Etymologia

Keskieurooppalainen laina, tarkemmin ottaen germaaninen. Vastaavuuksina ranskan coche (vanhanaikainen matkavaunu, nykyarkikielessä myös linja-auto tai bussi) ja espanjan coche (nykyään auto, sekä vastaava matkakärry).

Liittyvät sanat

Synonyymit

kärry, kosla, kottero

Substantiivi

kotsa

(puhekieltä) koti
Mäpä lähdenkin tästä kotsaan.
(slangia) kotitalous (koulun oppiaineena)

Liittyvät sanat

Synonyymit

(koulun oppiaine) köksä

Aiheesta muualla

kotsa Kielitoimiston sanakirjassa