Siirry sisältöön

kisailu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kisailu (2)

  1. kisaileminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkisɑi̯lu/
  • tavutus: ki‧sai‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kisailu kisailut
genetiivi kisailun kisailujen
kisailuiden
kisailuitten
partitiivi kisailua kisailuita
kisailuja
akkusatiivi kisailu;
kisailun
kisailut
sisäpaikallissijat
inessiivi kisailussa kisailuissa
elatiivi kisailusta kisailuista
illatiivi kisailuun kisailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kisailulla kisailuilla
ablatiivi kisailulta kisailuilta
allatiivi kisailulle kisailuille
muut sijamuodot
essiivi kisailuna kisailuina
translatiivi kisailuksi kisailuiksi
abessiivi kisailutta kisailuitta
instruktiivi kisailuin
komitatiivi kisailuine-
omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kisailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi kisailla johdin -u

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kisailu Kielitoimiston sanakirjassa