kiljua
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kiljua
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kilju
Verbi
[muokkaa]- huutaa kovaa kimeällä äänellä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkiljuɑˣ/
- tavutus: kil‧ju‧a
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: kiljuminen, kiljunta
- verbit: momentaaninen kiljahtaa, kiljaista
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kiljua Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 848 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa