kiilua
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]- heijastella valoa, erityisesti pienestä kohteesta
- Kissan silmät kiiluivat pimeässä.
- Murskeen seassa kiilui kissankulta.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkiːluɑˣ/
- tavutus: kii‧lu‧a
Etymologia
[muokkaa]vuoden 1642 Raamatusta kirjakieleen tullut sana[1]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: kiiluminen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kiilua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).