kieltäjä

Suomi

Substantiivi

kieltäjä (10)

henkilö, joka kieltää jotakin, jonkin olemassa olon

Ääntäminen

IPA: /ˈkie̯lt̪æjæ/
tavutus: kiel‧tä‧jä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kieltäjä	kieltäjät
genetiivi	kieltäjän	kieltäjien (kieltäjäin)
partitiivi	kieltäjää	kieltäjiä
akkusatiivi	kieltäjä; kieltäjän	kieltäjät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kieltäjässä	kieltäjissä
elatiivi	kieltäjästä	kieltäjistä
illatiivi	kieltäjään	kieltäjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kieltäjällä	kieltäjillä
ablatiivi	kieltäjältä	kieltäjiltä
allatiivi	kieltäjälle	kieltäjille
muut sijamuodot
essiivi	kieltäjänä	kieltäjinä
translatiivi	kieltäjäksi	kieltäjiksi
abessiivi	kieltäjättä	kieltäjittä
instruktiivi	–	kieltäjin
komitatiivi	–	kieltäjine- omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kieltäjä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö, joka kieltää jotakin, jonkin olemassa olon

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

jumalankieltäjä

Aiheesta muualla

kieltäjä Kielitoimiston sanakirjassa