keula
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]keula (9)
- aluksen suippeneva etummainen osa
- Alus kyntää merta keula vaahdoten.
- auton nokka
- Tämän kärryn keulilla on yli 500 hevosta.
- (slangia) kokaiini
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkeu̯lɑ/, [ˈke̞ulɑ]
- tavutus: keu‧la
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keula | keulat |
| genetiivi | keulan | keulojen (keulain) |
| partitiivi | keulaa | keuloja |
| akkusatiivi | keula; keulan |
keulat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keulassa | keuloissa |
| elatiivi | keulasta | keuloista |
| illatiivi | keulaan | keuloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keulalla | keuloilla |
| ablatiivi | keulalta | keuloilta |
| allatiivi | keulalle | keuloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keulana | keuloina |
| translatiivi | keulaksi | keuloiksi |
| abessiivi | keulatta | keuloitta |
| instruktiivi | – | keuloin |
| komitatiivi | – | keuloine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keula- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]2. auton
|
Ks. auton nokka |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]- (aluksen etuosa) kokka
Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: keulimmainen
- verbit: keulia
Yhdyssanat
[muokkaa]keulabulbi, keulahahmo, keulaharus, keulahytti, keulakansi, keulakoroke, keulakuva, keulaköysi, keulamasto, keulamies, keulamoottori, keulapakka, keulaportti, keulapotkuri, keulapurje, keularitilä, keularuuma, keulavannas, keulavisiiri
Anagrammit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- keula Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.