kellokas
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- laumaa johtava lehmä, lammas tai poro, jolla on kello kaulassa
- (kuvaannollisesti) johtohenkilö, johtohahmo, puolestapuhuja
- suomenruotsalaisen kulttuurin kellokas
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkelːokɑs/
- tavutus: kel‧lo‧kas
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kellokas | kellokkaat |
genetiivi | kellokkaan | kellokkaiden kellokkaitten |
partitiivi | kellokasta | kellokkaita |
akkusatiivi | kellokas; kellokkaan |
kellokkaat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kellokkaassa | kellokkaissa |
elatiivi | kellokkaasta | kellokkaista |
illatiivi | kellokkaaseen | kellokkaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kellokkaalla | kellokkailla |
ablatiivi | kellokkaalta | kellokkailta |
allatiivi | kellokkaalle | kellokkaille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kellokkaana | kellokkaina |
translatiivi | kellokkaaksi | kellokkaiksi |
abessiivi | kellokkaatta | kellokkaitta |
instruktiivi | – | kellokkain |
komitatiivi | – | kellokkaine- omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kellokkaa- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kellokas- |
Käännökset
[muokkaa]1. laumaa johtava lehmä, lammas tai poro, jolla on kello kaulassa
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kellokas Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 41-A