Siirry sisältöön

kaulata

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

kaulata (73) (taivutus[luo])

  1. poistaa kuorta kasvavan puun rinnankorkeudelta koko ympärykseltä sen pystyyn tappamiseksi kahdessa-kolmessa vuodessa ehdyttämällä sen juuristo
    Kun puu kaulataan, yhteyttämistuotteet eivät varastoidu talveksi juuristoon ja palaudu keväällä latvaan kun yhteys on katkaistu.
    Harmaaleppä ei tee juurivesoja kun se on kaulattu pari vuotta ennen kaatamista.
    Parhaiten haavasta pääsee eroon kaulaamalla sen.

Etymologia

[muokkaa]

kaula-sanan yhteyteen kuuluva balttilainen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Muut sanueen sanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kaulata Kielitoimiston sanakirjassa
  • kaulata Suomen etymologisessa sanakirjassa

Verbi

[muokkaa]
kaulata

kaulata (73) (taivutus[luo])

  1. silittää kankaita käsimankelilla

Etymologia

[muokkaa]

ruotsin sanasta kavla[2]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Muut sanueen sanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kaulata Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. kaulata.
  2. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. kaulata.