kartio
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kartio (3)
- (geometria) huippua kohti suippeneva muoto tai esine, jonka pohjan suuntainen poikkileikkaus on saman muotoinen joka korkeudella
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑrt̪io/
- tavutus: kar‧ti‧o
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kartio | kartiot |
| genetiivi | kartion | kartioiden kartioitten |
| partitiivi | kartiota | kartioita |
| akkusatiivi | kartio; kartion |
kartiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kartiossa | kartioissa |
| elatiivi | kartiosta | kartioista |
| illatiivi | kartioon | kartioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kartiolla | kartioilla |
| ablatiivi | kartiolta | kartioilta |
| allatiivi | kartiolle | kartioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kartiona | kartioina |
| translatiivi | kartioksi | kartioiksi |
| abessiivi | kartiotta | kartioitta |
| instruktiivi | – | kartioin |
| komitatiivi | – | kartioine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kartio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]kirjakielessä sana esiintyy ensi kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637 (muodossa cartio)[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: kartiokas
Synonyymit
[muokkaa]- (harvinainen) kooni
Yhdyssanat
[muokkaa]kaksoiskartio, kartiohammaspyörä, kartiokulma, kartioleikkaus, kartiolisäke, kartiopinta, kartioprojektio, särmäkartio, ympyräkartio
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Petri Lauerma: Marcus Pauli Sadeleri – Schroderuksen sanakirjan suomalainen avustaja. Kieliviesti, 2016, nro 3, s. 7. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 20.2.2020.