kantopelto

Suomi

Substantiivi

kantopelto (1-I)

1. pelto, jossa poistamaton kannikko haittaa viljelyskäyttöä
2. (sarkastinen) avohakkuun jäljiltä metsässä oleva aukea, jossa puista on jäljellä vain kannot

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑnt̪oˌpelt̪o/
• tavutus: kan‧to‧pel‧to

Etymologia

• yhdyssana sanoista kanto ja pelto