Siirry sisältöön

kanto

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kanto
Wikipedia
Katso artikkeli Kanto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]
[1] Puunkanto

Substantiivi

[muokkaa]

kanto (1-J)

  1. tyvestä kaadetun tai katkenneen puun tynkä, puunkanto
    Lumisina talvina justeerilla puut jouduttiin kaatamaan pitkään kantoon.
    Monesti tuulenkaadot keikahtavat kantoineen kaikkineen.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkɑnt̪o/
  • tavutus: kan‧to

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kanto kannot
genetiivi kannon kantojen
partitiivi kantoa kantoja
akkusatiivi kanto;
kannon
kannot
sisäpaikallissijat
inessiivi kannossa kannoissa
elatiivi kannosta kannoista
illatiivi kantoon kantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kannolla kannoilla
ablatiivi kannolta kannoilta
allatiivi kannolle kannoille
muut sijamuodot
essiivi kantona kantoina
translatiivi kannoksi kannoiksi
abessiivi kannotta kannoitta
instruktiivi kannoin
komitatiivi kantoine-
omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kanno-
vahva vartalo kanto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

kanta, tuulenkaato

Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kannonnosto, kannonnokka, kannonpää, kantohinta, kantojyrsin, kantopelto, kantopiiri, kantopommi, kantopuu, kantoraha, kantoryhmä, kantosieni, kantovesa, lahokanto, puunkanto, tervaskanto

Idiomit

[muokkaa]
  • olla kantona kaskessa
    1. olla ongelmakohta tai este jonkin suhteen

Substantiivi

[muokkaa]

kanto (1-J)

  1. kantamisen toteutus
    Pianon kannossa selvitään kantokahvoilla, mutta flyygeli vaatii kantohihnoja.
    ottaa kantoon

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kanto Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

[muokkaa]

kanto

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan puhekielinen imperfekti verbistä kantaa

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]

Esperanto

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kanto

  1. laulu

Etymologia

[muokkaa]
  • kantasanasta kanti ja substantiivin päätteestä -o
(kant o ← kant i)

Liittyvät sanat

[muokkaa]