kansallinen
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]kansallinen (38) (komparatiivi kansallisempi, superlatiivi kansallisin) (taivutus[luo])
- kansalle ominainen ja yhteinen, kansaan kohdistuva; kansalle tunnusmerkillinen; nationalismiin liittyvä
- 1930-luvulla suomalainen kulttuurielämä oli jakautunut uudistusmielisten ja kansallista paatosta uhkuvien voimien välillä.
- (politiikka, EU) kunkin valtion päätösvaltaan kuuluva
- EU on sallimassa kansalliset päätökset geenimuunnelluista viljelykasveista.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑnsɑlˌlinen/
- tavutus: kan‧sal‧li‧nen
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. kansalle ominainen ja yhteinen, kansaan kohdistuva; kansalle tunnusmerkillinen; nationalismiin liittyvä
Liittyvät sanat
[muokkaa]kansallinen suvereniteetti, kansallis-
Synonyymit
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]kansainvälinen ylikansallinen epäkansallinen
Johdokset
[muokkaa]- adverbit: kansallisesti
- substantiivit: kansallisuus
- verbit: kansallistaa
Yhdyssanat
[muokkaa]epäkansallinen, kansalliseepos, kansalliseläin, kansallishenki, kansallishymni, kansalliskirjailija, kansalliskirjallisuus, kansalliskirjasto, kansalliskivi, kansalliskokous, kansalliskukka, kansallislaulu, kansallislippu, kansallismaisema, kansallismielisyys, kansallismuseo, kansallisomaisuus, kansallispuisto, kansallispuku, kansallispäivä, kansallisrunoilija, kansallissankari, kansallisteatteri, kansallistunne, kansallistunto, kansallisvaltio, kansallisvarallisuus, kansallisväri
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kansallinen Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 241 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa