Siirry sisältöön

käräjät

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

käräjät (10) (monikollinen)

  1. (historia) kansankokous ja neuvonpito johon keräännyttiin käsittelemään yhteisiä asioita
    Suomalaiset pitivät käräjiä ympyrän muotoon asetelluilla käräjäkivillä jo pakanallisina aikoina.
  2. pohjoismaisten kansanedustuslaitosten nimissä; Ruotsin läänitason poliittisen toimielimen nimityksessä
    Tanskan kansankäräjät, Norjan suurkäräjät
    Ruotsissa maakäräjillä on verotusoikeus ja ne vastaavat mm. terveydenhuollosta.
    Saamelaiskäräjät on saamelaisten kulttuuri-itsehallintoelin.
  3. (historia, oikeustiede) kihlakunnanoikeuden istuntokausi
    syyskäräjät, talvikäräjät
  4. käräjäoikeus, alioikeus yleisesti, myös vuoteen 1993 asti kihlakunnanoikeus ja raastuvanoikeus
    Virtanen on taas käräjillä syyttämässä naapuriaan kotirauhan rikkomisesta.
    Virtanen haastoi naapurinsa käräjille.
    Käräjillä nähdään!

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkæræjæt̪/
  • tavutus: kä‧rä‧jät

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käräjät
genetiivi käräjien
(käräjäin)
partitiivi käräjiä
akkusatiivi –;
käräjät
sisäpaikallissijat
inessiivi käräjissä
elatiivi käräjistä
illatiivi käräjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi käräjillä
ablatiivi käräjiltä
allatiivi käräjille
muut sijamuodot
essiivi käräjinä
translatiivi käräjiksi
abessiivi käräjittä
instruktiivi käräjin
komitatiivi käräjine-
omistusliite
vartalot
vokaalivartalo käräjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kansankäräjät, kihlakunnankäräjät, kuninkaankäräjät, käräjäasia, käräjäkivi, käräjäkunta, käräjäoikeus, käräjäpaikka, käräjärauha, käräjäsali, käräjätuomari, käräjätupa, käräjäväki, käräjäyleisö, maakuntakäräjät, maakäräjät, saamelaiskäräjät, suurkäräjät, syyskäräjät, talvikäräjät turpakäräjät, välikäräjät

Aiheesta muualla

[muokkaa]