Siirry sisältöön

jarrutus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

jarrutus (39)

  1. jarruttaminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈjɑrːut̪us/
  • tavutus: jar‧ru‧tus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jarrutus jarrutukset
genetiivi jarrutuksen jarrutusten
jarrutuksien
partitiivi jarrutusta jarrutuksia
akkusatiivi jarrutus;
jarrutuksen
jarrutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi jarrutuksessa jarrutuksissa
elatiivi jarrutuksesta jarrutuksista
illatiivi jarrutukseen jarrutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jarrutuksella jarrutuksilla
ablatiivi jarrutukselta jarrutuksilta
allatiivi jarrutukselle jarrutuksille
muut sijamuodot
essiivi jarrutuksena jarrutuksina
translatiivi jarrutukseksi jarrutuksiksi
abessiivi jarrutuksetta jarrutuksitta
instruktiivi jarrutuksin
komitatiivi jarrutuksine-
omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jarrutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
jarrutus-

Etymologia

[muokkaa]

verbi jarruttaa johdin -us

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

jarrutusalue, jarrutusjälki, jarrutuslakko, jarrutusmatka, jarrutuspolitiikka, jarrutuspuhe, moottorijarrutus, paniikkijarrutus, äkkijarrutus

Aiheesta muualla

[muokkaa]