itsetyydyttäminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]itsetyydyttäminen (38)
- teonnimi verbistä itsetyydyttää
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | itsetyydyttäminen | itsetyydyttämiset |
| genetiivi | itsetyydyttämisen | itsetyydyttämisten itsetyydyttämisien |
| partitiivi | itsetyydyttämistä | itsetyydyttämisiä |
| akkusatiivi | itsetyydyttäminen; itsetyydyttämisen |
itsetyydyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | itsetyydyttämisessä | itsetyydyttämisissä |
| elatiivi | itsetyydyttämisestä | itsetyydyttämisistä |
| illatiivi | itsetyydyttämiseen | itsetyydyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | itsetyydyttämisellä | itsetyydyttämisillä |
| ablatiivi | itsetyydyttämiseltä | itsetyydyttämisiltä |
| allatiivi | itsetyydyttämiselle | itsetyydyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | itsetyydyttämisenä (itsetyydyttämisnä) |
itsetyydyttämisinä |
| translatiivi | itsetyydyttämiseksi | itsetyydyttämisiksi |
| abessiivi | itsetyydyttämisettä | itsetyydyttämisittä |
| instruktiivi | – | itsetyydyttämisin |
| komitatiivi | – | itsetyydyttämisine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | itsetyydyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
itsetyydyttämis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi itsetyydyttää johdin -minen