ilkivalta

Suomi

Ilkivalta

Ilkivalta

Ilkivalta

Substantiivi

ilkivalta (9-I)

1. (oikeustiede) tahallinen häiriön aiheuttaminen esimerkiksi meluamalla muualla kuin yleisellä paikalla tai yleisöltä suljetussa virastossa, toimistossa, liikkeessä tai tehtaassa tai muussa vastaavassa paikassa (rikoslaki)

   Ilkivaltaa on myös häiriön aiheuttaminen tarpeettomilla puhelinsoitoilla virastoon, toimistoon, liikkeeseen taikka muuhun vastaavaan paikkaan, samoin kuin väärän hälytyksen aiheuttaminen käyttämällä julkisen kulkuneuvon hätäjarrua tai hälytintä muutoin kuin hätätilanteessa. Suomessa ilkivallasta seuraa sakkorangaistus.

Ääntäminen

• IPA: /ˈilkiˌʋɑlt̪ɑ/
• tavutus: il‧ki‧val‧ta

Etymologia

• yhdyssana sanoista ilki- ja valta

Huomautukset

• Arkipuheessa sanaa ilkivalta käytetään usein synonyymina sanalle vahingonteko. Juridisesti kyseessä on kuitenkin kaksi eri rikosta.

Liittyvät sanat

• ilkityö
• järjestysrikkomus
• pahanteko
• sakkorangaistus
• vahingonteko
• vandalismi

Yhdyssanat

• ilkivallantekijä

Aiheesta muualla

• ilkivalta Kielitoimiston sanakirjassa