huiputtaa

Suomi

Verbi

huiputtaa (53-C) (taivutus[luo])

1. puijata, huijata

Ääntäminen

• IPA: /ˈhui̯put̪ːɑːˣ/
• tavutus: hui‧put‧taa

Etymologia

Sanan alkuperä on epäselvä. Yhden teorian mukaan se on kontaminaatio verbeistä huijata ja peiputtaa. Toisen mukaan se liittyy huipata-sanaan, ja on merkityslaina ruotsista, jossa svindel-sanalla on sekä ’huimaamisen’ että ’huiputtamisen’ merkitys. Kirjakielessä sana on tullut käyttöön vasta 1900-luvun alkupuolella.

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: huiputtaminen, huiputus

Aiheesta muualla

• huiputtaa Kielitoimiston sanakirjassa