Siirry sisältöön

hohde

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

hohde (48-F)

  1. hohtamisesta aiheutuva näköhavainto
  2. jälkiosana mineraalien nimissä
    lyijyhohde

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhohdeˣ/
  • tavutus: hoh‧de

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hohde hohteet
genetiivi hohteen hohteiden
hohteitten
partitiivi hohdetta hohteita
akkusatiivi hohde;
hohteen
hohteet
sisäpaikallissijat
inessiivi hohteessa hohteissa
elatiivi hohteesta hohteista
illatiivi hohteeseen hohteisiin
hohteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hohteella hohteilla
ablatiivi hohteelta hohteilta
allatiivi hohteelle hohteille
muut sijamuodot
essiivi hohteena hohteina
translatiivi hohteeksi hohteiksi
abessiivi hohteetta hohteitta
instruktiivi hohtein
komitatiivi hohteine-
omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hohtee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hohdet-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • hohde Kielitoimiston sanakirjassa