hilkka
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- kevyt kankainen naisten päähine
- Hilkka on eräissä ammateissa symbolinen asuste.
- hartioille ulottuva, us. kiinteä viitan osa, pussimainen päähine
- Kaskenpolttajan hilkkaa karjalaiset ovat kutsuneet kukkeliksi.
- (geologia) malmin pinnalla esiintyvä hapettuma tms. kuorikerros
- hilkkojen (Achimenes) suvun kasvi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhilkːɑ/
- tavutus: hilk‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hilkka | hilkat |
| genetiivi | hilkan | hilkkojen (hilkkain) |
| partitiivi | hilkkaa | hilkkoja |
| akkusatiivi | hilkka; hilkan |
hilkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hilkassa | hilkoissa |
| elatiivi | hilkasta | hilkoista |
| illatiivi | hilkkaan | hilkkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hilkalla | hilkoilla |
| ablatiivi | hilkalta | hilkoilta |
| allatiivi | hilkalle | hilkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hilkkana | hilkkoina |
| translatiivi | hilkaksi | hilkoiksi |
| abessiivi | hilkatta | hilkoitta |
| instruktiivi | – | hilkoin |
| komitatiivi | – | hilkkoine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hilka- | |
| vahva vartalo | hilkka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- hilkka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A