hikke
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (slangia, mahdollisesti halventava) hikipinko
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hikke | hiket |
| genetiivi | hiken | hikkejen (hikkein) |
| partitiivi | hikkeä | hikkejä |
| akkusatiivi | hikke; hiken |
hiket |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hikessä | hikeissä |
| elatiivi | hikestä | hikeistä |
| illatiivi | hikkeen | hikkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hikellä | hikeillä |
| ablatiivi | hikeltä | hikeiltä |
| allatiivi | hikelle | hikeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hikkenä | hikkeinä |
| translatiivi | hikeksi | hikeiksi |
| abessiivi | hikettä | hikeittä |
| instruktiivi | – | hikein |
| komitatiivi | – | hikkeine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hike- | |
| vahva vartalo | hikke- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hikke Kielitoimiston sanakirjassa