Siirry sisältöön

hienosto

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

hienosto (2) (kollektiivinen)

  1. sivistynyt tai hyvin toimeentuleva kansanosa

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhie̯nost̪o/
  • tavutus: hie‧nos‧to

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hienosto hienostot
genetiivi hienoston hienostojen
hienostoiden
hienostoitten
partitiivi hienostoa hienostoita
hienostoja
akkusatiivi hienosto;
hienoston
hienostot
sisäpaikallissijat
inessiivi hienostossa hienostoissa
elatiivi hienostosta hienostoista
illatiivi hienostoon hienostoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hienostolla hienostoilla
ablatiivi hienostolta hienostoilta
allatiivi hienostolle hienostoille
muut sijamuodot
essiivi hienostona hienostoina
translatiivi hienostoksi hienostoiksi
abessiivi hienostotta hienostoitta
instruktiivi hienostoin
komitatiivi hienostoine-
omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hienosto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]