heitin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- jonkin heittämiseen tarkoitettu laite tai kone
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhei̯t̪in/
- tavutus: hei‧tin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heitin | heittimet |
| genetiivi | heittimen | heittimien heitinten |
| partitiivi | heitintä | heittimiä |
| akkusatiivi | heitin; heittimen |
heittimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heittimessä | heittimissä |
| elatiivi | heittimestä | heittimistä |
| illatiivi | heittimeen | heittimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heittimellä | heittimillä |
| ablatiivi | heittimeltä | heittimiltä |
| allatiivi | heittimelle | heittimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heittimenä (heitinnä) |
heittiminä |
| translatiivi | heittimeksi | heittimiksi |
| abessiivi | heittimettä | heittimittä |
| instruktiivi | – | heittimin |
| komitatiivi | – | heittimine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | heittime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
heitin- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbistä heittää
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]heitin
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä heittää