hankaluus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hankaluus (40)
- se, että jokin on hankala(a)
- Alkuhankaluuksien jälkeen työ pääsi vauhtiin.
- (monikossa) joutuminen tekemisiin poliisin tai muuten virkavallan kanssa
- joutua hankaluuksiin
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑŋkɑluːs/
- tavutus: han‧ka‧luus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hankaluus | hankaluudet |
| genetiivi | hankaluuden | hankaluuksien |
| partitiivi | hankaluutta | hankaluuksia |
| akkusatiivi | hankaluus; hankaluuden |
hankaluudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hankaluudessa | hankaluuksissa |
| elatiivi | hankaluudesta | hankaluuksista |
| illatiivi | hankaluuteen | hankaluuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hankaluudella | hankaluuksilla |
| ablatiivi | hankaluudelta | hankaluuksilta |
| allatiivi | hankaluudelle | hankaluuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hankaluutena | hankaluuksina |
| translatiivi | hankaluudeksi | hankaluuksiksi |
| abessiivi | hankaluudetta | hankaluuksitta |
| instruktiivi | – | hankaluuksin |
| komitatiivi | – | hankaluuksine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hankaluude- | |
| vahva vartalo | hankaluute- | |
| konsonantti- vartalo |
hankaluut- | |
Etymologia
[muokkaa]sanan hankala vartalosta hankal- ja suffiksista -uus
Käännökset
[muokkaa]1. se, että on hankala
|