hallusta
Suomi
[muokkaa]Adverbi
[muokkaa]hallusta
- ( genetiivi) jonkun tai jonkin omistuksesta tai käytöstä
- Sain kirjan hänen hallustaan.
- ( genetiivi) adverbi, joka kuvaa genetiiviattribuuttinsa tulemista jonkun tai jonkin huolehdinnasta
- Otin testamentin asianajajan hallusta.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑlːust̪ɑ/
- tavutus: hal‧lus‧ta
Taivutus
[muokkaa]- Sana on alunperin yksikön elatiivimuoto sanasta *haltu, joka tarkoittaa hallintaa ja jota ei käytetä substantiivina vaan sijamuodoissa adverbina. Sana taipuu myös yksikön inessiivissa hallussa ja yksikön illatiivissa haltuun.
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hallusta Kielitoimiston sanakirjassa