hässiminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hässiminen (38)
- teonnimi verbistä hässiä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hässiminen | hässimiset |
| genetiivi | hässimisen | hässimisten hässimisien |
| partitiivi | hässimistä | hässimisiä |
| akkusatiivi | hässiminen; hässimisen |
hässimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hässimisessä | hässimisissä |
| elatiivi | hässimisestä | hässimisistä |
| illatiivi | hässimiseen | hässimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hässimisellä | hässimisillä |
| ablatiivi | hässimiseltä | hässimisiltä |
| allatiivi | hässimiselle | hässimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hässimisenä (hässimisnä) |
hässimisinä |
| translatiivi | hässimiseksi | hässimisiksi |
| abessiivi | hässimisettä | hässimisittä |
| instruktiivi | – | hässimisin |
| komitatiivi | – | hässimisine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hässimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hässimis- | |