guru

Katso myös: gurú, gürü

Suomi

Guru

Substantiivi

guru (1)

1. (uskonto) uskonnollinen opettaja hindulaisuudessa, sikhiläisyydessä ja buddhalaisuudessa Guru tarkoittaa todella mahtavaa ja taitavaa.
2. (arkikieltä) jonkin, varsinkin teknisen, alan asiantuntija

   C -guru Bjarne Stroustrup luennoi Otaniemessä (aalto.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈɡuru/

Tavutus

• tavutus: gu‧ru

Aiheesta muualla

• guru Kielitoimiston sanakirjassa
• guru Tieteen termipankissa

Englanti

Substantiivi

guru (monikko gurus)

1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru
2. (joskus leikkimielinen) vaikutusvaltainen neuvonantaja tai mentori

Ääntäminen

• (brittienglantia) /ˈɡʊ.ɹuː/, /ˈɡuː.ɹuː/

Etymologia

• hindin sanasta गुरू (guru) tai urdun sanasta گرو (guru) < sanskriitin sanasta गुरु (gurú, ”kunnioitettu”, ”kunnianarvoisa”)

Liittyvät sanat

Rinnakkaiset kirjoitusasut

• (vanhentunut) goru, (vanhentunut) gooroo

Johdokset

• gurudom, guruhood, gurukul, Gurmukhi, guruship, Sadguru

Hausa

Substantiivi

gūr̃ū m. (monikko guraye)

1. leveä nahkainen vyö, johon on tyypillisesti kiinnitetty paljon helyjä

Indonesia

Substantiivi

guru

1. opettaja
2. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Italia

Substantiivi

guru m. (ei monikkoa)

1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Kroaatti

Substantiivi

gȕru m.

1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Ääntäminen

• IPA: /'gûru/
• tavutus: gu‧ru

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	guru	gurui
genetiivi	gurua	gurua
datiivi-lokatiivi	guruu	guruima
akkusatiivi	gurua	gurue
vokatiivi	guruu	gurui
instrumentaali	guruom	guruima

Aiheesta muualla

• gȕru Hrvatski jezični portal
• gȕru Školski rječnik hrvatskoga jezika

Malaiji

Substantiivi

guru

1. kouluttaja, opettaja, opastaja
2. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Mapuche

Substantiivi

guru (raguileo-aakkosin)

1. punakettu

Liittyvät sanat

Rinnakkaiset kirjoitusasut

• gvrv

Portugali

Substantiivi

guru m. (monikko gurus)

1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Ääntäminen

• (portugalinportugalia) /ɡu.ˈɾu/

Tavutus

• tavutus: gu‧ru

Etymologia

• sanskriitin sanasta गुरु (gurú)

Substantiivi

guru m./f. (monikko gurus)

1. opastaja, mentori

Puola

Substantiivi

guru  (suku puuttuu)

1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Etymologia

• sanskriitin sanasta गुरु (gurú)

Ranska

Substantiivi

guru m. (monikko gurus [luo])

1. vaihtoehtoinen kirjoitusasu sanalle gourou

Slovakki

Substantiivi

guru m.

1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Ääntäminen

• IPA: /ˈɡu.ru/

Etymologia

• hindin sanasta गुरू (guru) tai urdun sanasta گرو (guru)

Tšekki

Substantiivi

guru m.

1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru
2. jonkin alan johtaja tai asiantuntija

Unkari

Substantiivi

guru (monikko guruk)

1. (hindulaisuus, sikhiläisyys, buddhalaisuus) guru

Etymologia

• lainasana englannista