finito
Italia
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]finito m., finita f. (monikko finiti m., finite f.)
- (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä finire
Latina
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]fīnītō
- (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 2. persoonan muoto verbistä fīniō
- (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 3. persoonan muoto verbistä fīniō
- yksikön maskuliinin ja neutrin datiivimuoto sanasta fīnītus (joka on partisiipin perfekti verbistä fīniō)
- yksikön maskuliinin ja neutrin ablatiivimuoto sanasta fīnītus (joka on partisiipin perfekti verbistä fīniō)