es

Katso myös: -es, ES, Es, és

Kansainvälinen

Lyhenne

es

1. espanjan kielitunnus (kaksikirjaiminen, ISO 639-1)

Suomi

Aakkonen

es

1. (ääntämyksen mukainen kirjoitusasu) s, S

Liittyvät sanat

Synonyymit

• äs, ässä

Konjunktio

es

1. (vanhentunut) vaikka; jos

Etymologia

pronominivartalo e- latiivinen -s

Substantiivi

es-säveliä

es (5)

1. (musiikki) alennettu e-sävel (E♭), enharmoninen sävelen dis kanssa

Käännökset

1. alennettu e-sävel

englanti: E-flat

ruotsi: ess

Espanja

Verbi

es

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ser

Hollanti

Substantiivi

es m. (monikko essen)

1. saarni

Indonesia

Substantiivi

es

1. jää

Latina

Verbi

es

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sum
2. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sum

Latvia

Pronomini

es

1. (persoonapronomini) minä

   es esmu eiropietis. – [minä] olen eurooppalainen.

   es te dzīvoju – asun täällä

Taivutus

Sijamuoto
Nominatiivi	es
Genetiivi	manis
Datiivi	man
Akkusatiivi	mani
Instrumentaali	mani
Lokatiivi	manī
Vokatiivi	-

Ranska

Verbi

es

1. (taivutusmuoto) yksikön 2. persoona verbistä être

Saksa

Pronomini

Taivutus
nominatiivi	es
akkusatiivi	es (refl.) sich
datiivi	ihm (refl.) sich
genetiivi	seiner (refl.) seiner

es n.

1. (persoonapronomini) se (kun viitataan neutrisukuiseen esineeseen, asiaan tai eläimeen)

Huomautukset

• Genetiivimuotoa seiner käytetään nykykielessä yhä vähemmän. Se ei ilmaise omistamista, joten sitä ei pidä sekoittaa possessiivipronominiin sein, joka taipuu suvun, luvun ja sijan mukaan.

Liittyvät sanat

• sein