erhe
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈerheˣ/
- tavutus: er‧he
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erhe | erheet |
| genetiivi | erheen | erheiden erheitten |
| partitiivi | erhettä | erheitä |
| akkusatiivi | erhe; erheen |
erheet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erheessä | erheissä |
| elatiivi | erheestä | erheistä |
| illatiivi | erheeseen | erheisiin erheihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erheellä | erheillä |
| ablatiivi | erheeltä | erheiltä |
| allatiivi | erheelle | erheille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erheenä | erheinä |
| translatiivi | erheeksi | erheiksi |
| abessiivi | erheettä | erheittä |
| instruktiivi | – | erhein |
| komitatiivi | – | erheine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | erhee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
erhet- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: erheellinen
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48