elev

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui elev
määräinen	elevului
monikko	unor elevi
määräinen	elevilor

elev m. (määräinen: elevul, monikko: elevi, määräinen: elevii)

1. oppilas, koululainen

Etymologia

• ranskan élève (DEX)

Liittyvät sanat

• (tyttö) elevă
• şcolar

Ruotsi

Substantiivi

elev yl. (3) (yks. määr. eleven[luo], mon. epämäär. elever[luo], mon. määr. eleverna[luo])

1. oppilas

Etymologia

• ranskan élève

Aiheesta muualla

• elev Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Viro

Adjektiivi

elev (gen eleva, part elevat)

• eloisa, riemukas; virkeä, pirteä, eläväinen

Liittyvät sanat

• elevus