bulla
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- paavin juhlallinen kirjelmä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈbulːɑ/
- tavutus: bul‧la
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | bulla | bullat |
| genetiivi | bullan | bullien (bullain) |
| partitiivi | bullaa | bullia |
| akkusatiivi | bulla; bullan |
bullat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | bullassa | bullissa |
| elatiivi | bullasta | bullista |
| illatiivi | bullaan | bulliin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | bullalla | bullilla |
| ablatiivi | bullalta | bullilta |
| allatiivi | bullalle | bullille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | bullana | bullina |
| translatiivi | bullaksi | bulliksi |
| abessiivi | bullatta | bullitta |
| instruktiivi | – | bullin |
| komitatiivi | – | bulline- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | bulla- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- bulla Kielitoimiston sanakirjassa
Espanja
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]bulla f. (monikko bullas)
Liittyvät sanat
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]bulla
- (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä bullir
- (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä bullir
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 3. persoonan muoto verbistä bullir
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10